Mikä saa sinut muistamaan olevasi elossa?
Tämä aihe tuli minulle mieleen katsoessani yhtä aikamatkustuksesta ja kuolemasta kertovaa sarjaa Netflixistä, sarjaa nimeltään A Time Called You (love it!). Liian usein unohdan, miten rajoitetusti aikaa tässä elämässä onkaan. Tuntuu, että jos ottaisin jostakin aiheesta tatuoinnin, se voisi ehdottomasti olla elämästä ja kuolemasta kertova tatuointi. Haluaisin aina muistaa, että elämä on tässä ja että jokaista hetkeä on hyvä arvostaa.
Aikamatkustus aiheena sai minut herkistymään, koska jos voisin itse mennä ajassa taaksepäin, kertoisin menneisyyden Lauralle miten tärkeää on se, että hän pystyisi olemaan oma itsensä aina. Monet ongelmat viime vuosina elämässäni ovat johtuneet siitä, että olen ajatellut, että minun pitäisi olla jotenkin erilainen tai yrittää sulautua joukkoon. Olen juossut päätä pahkaa karkuun niitä asioita, joita rakastan eniten.
Viime aikoina…
Mustikka-tofusmoothie — ruoan laittaminen ei ole pitkään aikaan tuntunut kovin inspiroivalta, mutta pienistä asioista se lähtee taas liikenteeseen!
Ja sama pätee valokuvaamiseen; en tiedä missä ja miten unohdin, miten kivaa kuvien ottaminen on, mutta haluan opetella sitä uudestaan!
Otin ja matkasin junalla Ouluun, ja muistin taas miten pienetkin irtiotot havainnollistavat miten jännittävää elämä on ja miten paljon olemmekaan kasvaneet.
Ystäväni puutarhan pionit olivat hullun kauniita! ♡︎ Miten suloista onkaan nostaa oman pihan pioneja ruokapöytään…
Yksi asia, jota rakastan eniten, ja joka muistuttaa minua siitä, että olen elossa, on kirjoittaminen. Lista muista sellaisista asioista on pitkä – tunnen olevani elossa kun kuuntelen musiikkia, katson elokuvaa, kun matkustan, luen kirjoja tai pidän hauskaa ja keskustelen kavereiden ja perheeni kanssa. Mutta tuon etenkin kirjoittamisen nyt esille, sillä se on se luonnollinen luovuuden ilmaisutapa minulle, ja tässä blogissa haluaisin kirjoittaa enemmänkin aiheesta. Minua kiinnostaa luovuus, luova prosessi, ja se, miten erilaisia ilmaisutapoja erilaisille persoonille maailmassa onkaan. Jotkut tykkäävät soittaa instrumentteja, toiset laulaa, tai tanssia, tai luoda käsillään vaikkapa virkkauksen tai huonekalujen muotoilemisen kautta. Toisille luovuus voi olla numeroilla leikittelyä tai videopelien pelaamista.
Minua kirjoittaminen auttaa hahmottamaan elämäni narratiiveja, sitä, mitä olen oppinut, ja mikä on minulle oikeasti tärkeää. Kun kirjoitan, unelmoin myös helpommin, ja flow’n hetkessä elämä tuntuu kaikin tavoin kauniimmalta. Olen aina ollut jotenkin mieltynyt sanoihin, siihen, miltä ne näyttävät ja miltä ne tuntuvat lukiessa tai kirjoittaessa. Kaikesta siitä huolimatta, esimerkiksi lukeminen ei ole ollut minulle aina helppoa. Tänäkään vuonna olen hädin tuskin lukenut yhtäkään kirjaa loppuun. Mutta nyt kirjoittaessa asiasta, uskon, että lukemisestakin tulee aina vain helpompaa. Vaikka tekstini ei ole aina kauneinta tai sujuvinta, kirjoittaessa olen vain niin onnellinen, ja haluan oppia tästä luovuuden, ilmaisun sekä kuvailun metodista lisää.
Viime aikoina…
Noodle Storyn soijarouhe-dandan nuudelit olivat hyvät, varsinkin vihreästä ja punaisesta chilistä tehdyllä etikkaisella lisätahnalla.
Olen vielä vuodenkin jälkeen rakastunut ‘uuteen’ naapurustooni, ja kävelyt on parasta kuunnellen musiikkia ja katsellen puita ja taloja.
Yhtenä päivänä söimme ystäväni kanssa Thai Orchidissa (tofu green curry on niin hyvää) ja kävelimme ympäriinsä Kampissa. Kesäinen Helsinki ja etenkin laskevan auringon värjäämät pilvet = kauneus!
Onko parempaa kuin vesimeloni ja kotimaiset mansikat? ♡︎
En tiedä, miksi kirjoittaminen saa minut muistamaan olevani elossa. Ehkä jollakin tavalla se voisi olla sitä, että koska kirjoitan usein elämästä, luonnollisesti sitten saatan paremmin muistaa kuka olen, mistä olen tullut, ja mihin olen päätynyt, ja ennen kaikkea minne haluaisin tieni vievän. Rakastan luovuutta, elämää, elämän kauniita, suloisia ja pieniä asioita ja hetkiä; tunteista puhumista, teekuppeja, vaihtuvien vuodenaikoja, itkemistä, itsensä voittamista… Ei ole ihme, jos tykkään kirjoittaa, koska samalla voitan itseni; muistan, että saan olla olemassa omana itsenäni, ja että saan ilmaista itseäni ja ottaa tilaa maailmassa.
Toivon, että meillä kaikilla olisi aina vain enemmän aikaa ja tilaa ilmaista itseämme. Onneksi pienetkin ajatukset ja niiden siemenet saattavat synnyttää ihmeellisiä lopputuloksia.
♡︎: Laura