Scarcity ja abundance mindset, eli asiaa niukkuudesta ja runsaudesta

Yhtenä päivänä mietiskelin, mistä haluaisin kirjoittaa, ja Instagram-reelsien syvyyksistä eteeni tupsahti termi, jota olin muuan tutkiskellutkin enemmän: scarcity mindset, eli niukkuusajattelu. On totta, että olin huomaamattani ajautunut ajattelemaan monia asioita taas niukkuuden perspektiivistä, ajatellen, että asioista pitäisi pitää kynsin hampain kiinni, vaikka ne eivät enää palvelisi itseä.

Vaikka termi ei ole välttämättä kaikilla tieteenaloilla kovin vakiintunut, psykologiassa yksi scarcity mindsetin luonnehdinta on kuvata ajattelua, jossa keskitytään resurssien rajallisuuteen ja siihen, mitä ei ole. Tämä mielenterveyteen keskittyvä nettisivusto kuvailee ajattelutavan voivan muodostua esimerkiksi taloudellisen trauman tai sosiaalisten odotusten vuoksi, ja sen seurauksina ihmiset saattavat tehdä esimerkiksi huonoja taloudellisia päätöksiä, hoardata, eli hamstrata tavaroita, tai kokea ahdistusta tai masennusta.

Vaikka monet resurssit kuvaavat ajattelua etenkin taloudellisesta perspektiivistä, huomaan, että olen soveltanut vastaavaa ajattelua niin rahan, työmahdollisuuksien, ihmissuhteiden, kuin tavarankin suhteen. Olen kasvanut suhteellisen vähävaraisena, joten opin varhain ajattelemaan, että mitä enemmän murehtisin ja stressaisin asioita, usein produktiivisen toiminnan kustannuksella, sitä enemmän olisin turvassa. Vaikka on totta, että stressi voi olla joskus tarpeellista ja motivoivaa, vatvominen voi synnyttää aina vain lisää fyysisiä ja henkisiä oireita. Pitkän aikaa en tajunnut miten paljon tällainen ajattelutapa on rajoittanut ja kuluttanut minua.

Havainnollistavaa on ollut se, miten elämään on vapautunut tilaa asioille ja toiminnalle, josta oikeasti tykkään, kun on alkanut tiedostamaan minkälaiset asiat eivät enää tunnu oikealta. Olen siivonnut kaappeja ja alkanut kantaa tavaraa varastoon, ja sieltä ne pitäisi sitten myydä, antaa pois, tai heittää roskiin. Olen käynyt läpi kyniä, jotka ovat toinen toistaan rikkinäisempiä, ja karsinut pyörimään jääneitä kuitteja vuosien varrelta. Nyt kun tämänkin kokemuksen kirjoittaa auki, on selvää, että näinhän sen pitäisi olla; tarpeettomat asiat siivotaan pois ja rikkinäiset asiat joko korjataan tai heitetään roskiin, ja tavaran ei tarvitse olla rikkinäinenkään ollakseen väärä itselle. Esimerkiksi väärää materiaalia oleva epäistuva paita, tai esimerkiksi ahdistuneena ostettu tarpeeton esine voivat mielestäni tuoda elämän kokonaisfiilistä alaspäin. Ja kun sekin on totta, ettei tavarasta tai asiasta ei tarvitse hankkiutua eroon kestämättömästi, vaan sen voi lahjoittaa esimerkiksi kaverille, tai myydä second handina sitä enemmän arvostavalle ihmiselle. Mielestäni se on win-win tilanne kaikille.

Ja joskus se, mistä pidämme kiinni, vaikka olisi jo aika päästää irti, saattaa estää meitä vastaanottamasta elämäämme jotain oikeasti haluamaamme.

Ehkä tätä voisi kutsua niukkuuden kautta ajatteluksi, minimalismiksi, tai konmarin soveltamiseksi, mutta on myös totta, että olen vain alkanut tajuamaan sen yksinkertaisen faktan, että minulla on vapaa tahto.

Tässä hetkessä minulla on vapaus sanoa ei asioille, jotka eivät tunnu minusta hyvältä. Minulla on myös vapaus sanoa kyllä kaikelle, joka tuntuu minusta hyvältä ja oikealta.

Sellaisia asioita ovat olleet harkitut ostokset, asiat, joita olen ehkä pitkään visioinut elämääni, mutta jotka ovat saattaneet syystä tai toisesta tuntua hiukan hölmöltä tavoitella, kuten esimerkiksi Marimekon verhot tai vintagemaljakko. Se on tarkoittanut myös rahan ja ajan investoimista asioihin, joita minulle ei koskaan ollut. Se on ollut elämäntyylin yksinkertaistamista ajatellen omia toiveita, haaveita, ja unelmia. Se on ollut myös rajojen vetämistä työn, ihmisten, ja itseni kanssa.

Jos palataan takaisin miettimään niukkuutta ja riittävyyttä, haluaisin oppia ajattelemaan yhä vahvemmin riittävyyden kautta. Vaikka se on vaikeaa nykypäivänä, kun näkee, miten paljon ihmiset kärsivät esimerkiksi sorron, leikkausten, ja kaiken poliittisen hämmennyksen takia, ajattelen, että jos yksikin ihminen voi elää tätä elämää enemmän itselleen sopivammalla tavalla, se ei ole keltään pois.

Haluan ajatella, että rahaa tulee aina olevaan riittävästi, kuten myös töitä, rakkautta, luovuutta, iloa, tunteita, ymmärrystä ja ystävällisyyttä. Nyt kun tämänkin ajatuksen näkee mustana valkoisella, se tuntuu aika vaatimattomalta ja mukavalta ajatukselta. Huomaan keskittyväni koko ajan siihen, etten olisi vahingossa ottamatta huomioon kaikkea kärsimystä yhteiskunnassamme ja maailmassamme. Mutta sitä vartenhan kirjoitan – jotta voisin vaikuttaa maailmaan jotenkin positiivisesti, omalla tavallani.

Huomaan olevani elämässäni taitoskohteessa, uuden äärellä. Takana ovat lukemattomat unettomat yöt ja aikaiset aamuherätykset, sekä tyhjä, ontto tunne vatsassa. Kaikki ne ahdistavat tuntemukset, jotka muistan hyvin, nostavat välillä päätään ja menevät pois, kun uskaltaudun olemaan autenttinen itseni. Olen vastikään lopettanut tietynlaiset työt, koska halusin tehdä enemmän jotakin, joka tuntuisi minulle omalta, koska tuntui, että nyt pystyisin pyhittämään sille aikaa ja energiaa.

Täten elämääni on tullut paljon muutoksia vähän ajan sisään, ja on pitänyt opetella olemaan tyyni kaiken sen keskellä. Vastuita minulla on tällä hetkellä aika vähän, ja siksi olen pystynyt keskittymään itseeni. Menneinä vuosina on ollut myös vaikeaa, todella vaikeaa, jonka takia on ollut vaikea hyväksyä sitä, että nyt on paljon parempi olla. Tämä kaikki on opettanut minulle, että haluan tehdä töitä sen eteen, että ihmisillä olisi työkaluja nähdä oma taikuutensa ja kaikki se, joka heille merkitsee elämässä.

Joten, miten voisi alkaa ajattelemaan enemmän runsauden kuin niukkuuden kautta?

En ole siitä täysin varma.

Luulen, että se on ainakin sitä, että antaa itsensä vastaanottaa enemmän parempaa, niin ajatuksen kuin toiminnankin tasolla. Tiedostaa, että vain koska asiat ovat olleet tietyllä tavalla menneisyydessä, niiden ei tarvitse jatkua niin tässä hetkessä. Uskon, että siitä on apua, jos laittaa ylös lausahduksia, jotka resonoivat oman elämän filosofian kanssa. Minulle yksi sellaisista on:

nothing that is meant for me will pass me

eli mikään, mikä on tarkoitettu minulle, ei livu ohitseni. On helpottavaa ajatella, että vaikka olisi toivonut tajunneensa joitakin elämän oppeja hiukan aikaisemmin, jotta olisi voinut välttää kivuliaita virheitä, niin asiat, ihmiset, ja mahdollisuudet jotka ovat tarkoitettu omaan elämään löytävät tiensä luultavasti takaisin. Tavalla tai toisella.

Joten haluan uskoa, että kaikkea on riittämiin.

♡︎ Laura