Introvertistä ekstrovertiksi - romantisoidaan kommunikointia 💫

Hellurei!

Olen aika innoissani tästä ‘uudesta’ blogin ulkomuodosta. Fontit ovat jotenkin niin innostavia, ja tuovat erilaista fiilistä tänne! Anyway, olen tässä breikin aikana tajunnut monenlaisia juttuja itsestäni — jokainen tajuaminen on jotenkin parantanut elämääni, joten ajattelin nyt kirjoittaa niistä. ✨

Yksi niistä tajuamisista on se, että en ole niin introvertti kuin luulin! Tästä jotkut persoonallisuustyyppitietäjät voisivat varmaan valaista enemmän, että onko se oikeasti ekstrovertti-ambivertti-introvertti-akselilla seilailua vai jonkinlaista ihmisluonteen sisäisen yhteisön tarpeen kunnioittamista, mutta kuitenkin…

Mulle tepsii aina kaikenlaiset lausahdukset arjen ja mun tekojen muuttamisessa, joten tällä kertaa otin lausahdukseksi “I’m an INFP turned ENFP”, vaikka en edes tehnyt tuota MBTI-testiä uudelleen… Vaikka se vois olla vähän huvittavaa (että mulla on aina joku elämän parannus + lausahdusprojekti päällä…), tää kiteytys on herättänyt mussa kaikenlaisia ajatuksia, kuten…

✨ Sun ajatukset ja tunteet ovat tarpeeksi tässä hetkessä. Olin pitkään se tyyppi, jolla kestää aina vastata viesteihin. Vaikka olosuhteiden pakosta joskus niin voi tietenkin käydä, mulle se tuntui yleensä vähän väärältä, koska usein en jättänyt vastaamatta siksi, että en oikeasti jaksanut. Se oli yleensä siksi, että ajattelin, että joskus mun pitäisi ajatella ja ‘jalostaa’ mun vastauksia jotenkin paremmiksi ajan kanssa. Mulla oli ehkä alitajuinen ajatus siitä, että mun input ei ole jotenkin riittävää itsessään. Nyt kun olen tajunnut taas kommunikaation olevan todella tärkeää ja ihanaa, ja jotain, jota haluankin tehdä paljon, on ollut helpompaa pöläistä nopeasti mitä mieleen tulee, ja jättää syvemmät pohdinnat sitä vaativille keskusteluille.

✨ Kysymyksiä saa kysyä entisiltä pomoilta, kavereilta, perheeltä, tutuilta, puolitutuilta. Suurimman osan ajasta ihmiset tykkäävät vastata kysymyksiin ja opastaa! Sillä ajattelin olevani superintrovertti, jolle on aina vähän awkward olla verkostoitumistapahtumissa, se oli pitkän aikaa mulle vähän pelottava konsepti. Nyt kun tajusin, ettei siinä ole mitään pahaa ja voin tulla sellaisena kuin olen, vastaavat ympäristöt tuntuvat vähän niin kuin mahdollisuuksien kentältä. Tietenkin kiusallisuus voi edelleen tulla esiin, jos jostain syystä mun energiat tai intentiot eivät kohtaa tapahtuman tai ihmisten kanssa, mutta tiedostan sen suuntausvirheen (misalignment) ehkä nyt paremmin.

✨ Kaikesta ei tarvitse selvitä yksin. Tämä sivuaakin ehkä aiempia pointteja, mutta tätä ei voi mun mielestä alleviivata tarpeeksi. Mulle oli jossakin nuoruudessa muodostunut ajatus, että mun pitäis selvitä aina kaikesta yksin. Ehkä vastaavaa kokeneet voivat samaistua tähän ihanaan itsensä eristämisen selviytymistapaan. Jos nuorena joutuu käsittelemään yksin isojakin asioita, eikä ole turvallista nojata kenenkään toiseen, on tosi luonnollista, että sitten aikuisenakin tulee sellainen “kyllä tästä nyt tarvotaan eteenpäin yksin vaikka kynsin ja hampain” -lähestymistapa kaikkeen. Mutta ei, yksin ei tarvitse pärjätä, ei kenenkään!

Kun mietin tätä enemmän, tuli selväksi, että ehkä asia ei ole niin simppeli kuin I > E, vaan ehkä tosiaan olen vain alkanut vaalia sitä sisäistä, hyvin tärkeää ja uteliasta tarvetta ilmaista itseäni ja olla osa yhteisöä. Yhteisö on niin tärkeä asia aina, mutta tämä tuntuu vielä isommalta ja maagisemmalta tajuamiselta, sillä viime vuodet jouduimme pakosta olemaan eristyksissä toisistamme. Sen lisäksi kapitalismi, sosiaalinen media, ja maailman tapahtumista tietäminen voivat osaltaan syventää yksinäisyyden tai eristyneisyyden tunnetta. Toisaalta nyt meillä on myös uusia tapoja rakentaa yhteyksiä muiden kanssa!

Joten, tätäkin tapahtumaa ja tajuamista aion romantisoida. ✨ Olen melkein koko elämäni vältellyt jollakin tavalla yhteyden löytämistä tietyissä tilanteissa — ehkä tuntemattomat ihmiset ja hetket ovat tähän asti tuntuneet minulle jotenkin epäturvallisilta. Nyt kun kuitenkin olen oppinut paljon itsestäni ja äänestäni, sekä tietenkin maailmasta, tuntuu, että olen herännyt eloon. Tuntuu, että voin vihdoinkin kokea joitakin asioita, joiden suhteen minulla oli vähän niin kuin laput silmillä. Olipa se jonkun sarjan katsominen (Gilmore Girls sisältää niin paljon tasoja??), tai isommat elämänmuutokset ja unelmat.

Looking forward to all of it…

💌 Laura