Slowing Down

Hei! Tänään ajattelin taas purkaa jotain mielen päältä, asiaa jota olen joutunut miettimään melko aktiivisesti lähiaikoina. Kuinka vaikeaa onkaan nykypäivänä hidastaa ja tehdä asioita ajatuksella?

Olipa opiskelija, työelämässä tai tekemässä jotain ihan muuta, tuntuu, että esimerkiksi sosiaalinen media mahdollistaa sen, ettemme osaa enää hahmottaa milloin teemme hiukan liikaa ja yritämme venyttää osan itsestämme kaikkialle. Huomaan tämän pieninä hetkinä elämässä, kun tajuaa, että on mukavilla kursseilla ja on paljon kiinnostuksen kohteita, mutta toistamiseen täytyy työntää toisen kurssin läksyjä kauemmaksi jotta saisi esseen jollekin toiselle kurssille väännettyä.

Eihän kukaan tietenkään sanonut, etteikö opiskelun tulisi olla haastavaa, tai suunniteltua, jotta saisi tarvittavat asiat tehdyksi. Olen kuitenkin huomannut sen, että kaikki elämän osa-alueet kärsivät, jos haalii liikaa.

Opiskelusta saattaa tulla pakkopullaa, ja silloin kuin joku asia on pakkopullaa, voi olla vaikeaa sisäistää opeteltavia asioita, ja pysyä kiinnostuneena ja motivoituneena. Miten sellaisesta tilanteesta voisi kummuta mitään alan ammattilaisia? Jos tuntuu siltä ettei ole kerennyt edes keskittymään aiheisiin kunnolla, koska stressasi liikaa teknisiä asioita, kuten kurssien läpäisemistä ja deadlineja.

On vähemmän aikaa muille asioille elämässä. Varsinkin humanistisella alalla, jolla minä opiskelen, on tärkeää hahmottaa itse mihin suuntaan haluaa tähdätä opiskeluiden ja töiden suhteen, kun ei valmistuta suoraan johonkin ammattinimikkeeseen. Siksi oma aika on minulle tärkeää, sillä silloin yritän kehittää muitakin kuin akateemisia taitojani, toteuttaa itseäni, ja myöskin nauttia elämästä ja ihan vaan olla.

Joskus paineet voivat olla kovat, jos niitä pursuaa joka tuutista. Mutta mahdollisuuksien mukaan meillä on yleensä ohjat omissa käsissämme, joka on mahtavaa, mutta joka voikin tehdä asioista vaikeampia. Itse huomaan olevani hiukan rennompi esimerkiksi kesätöissä, koska menet töihin ja kun pääset kotiin, voi oikeasti rentoutua (varsinkin, jos on sellaisessa työssä jossa työt eivät seuraa kotiin). Opiskellessa työn ja vapaa-ajan rajat saattavat hämärtyä, ja varsinkin näin nuorena aikuisena saattaa miettiä tulevaisuutta ja kaikenlaisia asioita päänsä puhki.

Tällöin on tärkeää keskittyä asioihin, jotka oikeasti merkitsevät. Siihen, että opiskelu on itseisarvo, ja on ihanaa, että voi opiskella kiinnostavia asioita samankaltaisten ihmisten ympäröimänä. Siihen, että opiskelussa toissijaisia ovat arvosanat, ja ensisijaista on autenttinen oppiminen, jotta voisi sitten tulevaisuudessa tehdä työtä ammattilaisena ja auttaa ihmisiä sekä muuta maailmaa.

Ja siihen, että elämän ei tulisi olla katkolla minkään koulun tai työn takia. Kova työ palkitaan, mutta jos ei nauti elämästä kun se tapahtuu, niin suurista kuin pienistä hetkistä, voi havahtua vanhempana elämän juosseen ohi. Kun koittaa elää tietoisesti kuunnellen sydäntä, voi ehkä elää paremmin tässä hetkessä, pitäen taukoja ja tehden parhaansa joka päivä.

♡ Laura